Tiputtelija pudottaa hienovaraisen tahallisesti roskansa maahan. Itsepäinen roska "ihan vahingossa" haluaa tippua maahan, kun kohteena piti olla oma tasku, laukku tai roskis.

Sotkija roskaa täysin häpeilemättömästi, eikä edes yritä peitellä tekoaan. Tältä törkimykseltä puuttuu joko omatunto tai kotikasvatus.

Hiipijä asettaa roskan viereensä ja ryhtyy tämän jälkeen siirtymään hitaasti etäämmälle rikospaikalta, kunnes ei ole enää yhdistettävissä jätökseensä.

Hutiheittäjä on huonolla heittotaidolla varustettu laiskimus, joka yrittää tähdätä roskansa astiaan, mutta epäonnistuttuaan jättää roskansa lojumaan roskiksen viereen. Näistä roskaajista ei koskaan tule koripalloilijoita.

Jemmaaja työntää roskansa mahdollisimman pieniin rakosiin piiloon. Jemmaaja ei koskaan palaa rikospaikalle.

Lakaisija pyyhkii roskansa tasaiselta pinnalta kohti kättään tai laukkuaan, mutta matkalla roskat jostain syystä päätyvät aina kuitenkin maahan.

Keräilijä ei siedä roskaamista niin itseltään kuin muiltakaan. Hän poimii ärtyneenä, joskus jopa sadatellen, mukaansa muiden roskaajatyyppien aiheuttamia jätehasardeja, joihin hän törmää ympäri kaupunkia. Edes Jemmaajat eivät ole turvassa Keräilijän tarkalta katseelta.

Velvollisuudentuntija ymmärtää mihin jätteet kuuluvat, ja siksi laittaa roskansa talteen, kunnes jäteastia tulee vastaan. Hän huolehtii vain omista asioistaan, mutta tuntee ajoittaista ahdistusta muiden röyhkeästä roskaamisesta. Velvollisuudentuntijat muuttuvat usein ajan myötä Keräilijöiksi.